Suositun kesäherkun ja jälkiruoan – jäätelön – historia ulottuu pitkälle menneisyyteen, sillä jo kreikkalaisten ja roomalaisten kerrotaan nauttineen juhlissaan tuhansia vuosia sitten erilaisia jäädytettyjä juomia. Näitä juomia pidetään jäätelön esimuotoina. Kreikan historiaa tutkineiden historioitsijoiden mukaan näitä vilvoittavia juhlajuomia valmistettiin yhdistämällä hedelmämehuja ja korkealta Olympos-vuorelta tuotua lunta.
Kesällä viilentävät juomat, talvella lämmittävät
Korkealta vuoristosta tuotu lumi ja jää täytyi tietenkin varastoida jollain tavalla, jotta se säilyi kuumassa kesäilmassa jääjuomien valmistukseen asti. Antiikin Roomassa lunta ja jäätä varastoitiin syviin kaivoihin, josta jäätä tarpeen mukaan otettiin käyttöön. Roomassa jäisiä juomia sai ostaa kesäaikaan thermophia-kaupoista, joissa talviaikaan myytiin kuumia juomia.
Viilentäviä jääjuomia eivät käyttäneet vain kreikkalaiset ja roomalaiset, sillä myös kiinalaisten tiedetään aikoinaan sekoittaneen makeita jälkiruokia lumesta ja hedelmämehuista. Jääjuoman reseptin kerrotaan siirtyneen Eurooppaan löytöretkeilijä Marco Polon mukana 1200-luvulla.
Italialaisten vaikutus
Alun perin Venetsiaan kulkeutunut jääjuoman resepti levisi nopeasti muualle Italiaan. Kulinaristeina tunnetut italialaiset keksivät lisätä jäiseen jälkiruokajuomaan maitoa ja kermaa, mikä vei herkun askeleen lähemmäs nykymuotoaan.
Firenzessä syntynyt Katarina de Medici meni naimisiin Ranskan tulevan kuninkaan kanssa vuonna 1533 ja vei mukanaan kokkinsa, joka oli tunnettu jäätelön valmistuksen taidoistaan. Hovikokkien välityksellä jälkiruokaherkun valmistus levisi vähitellen ympäri Eurooppaa, mutta herkku pysyi pitkään vain kuninkaallisten keittiöiden ruokaerikoisuutena.
Hoviherkkuna tunnettu jäätelö levisi tavallisen kansan pariin 1600-luvun puolivälistä eteenpäin, jolloin italialaistaustainen Francesco Procope perusti Ranskan pääkaupunkiin ensimmäisen jäätelökahvilan. Tavallinen kansa ihastui herkkuun, ja vähitellen jäätelökahviloiden yleistymisen myötä herkun tunnettuus lisääntyi myös Pariisin ulkopuolella ja muualla Euroopassa.
Jäätelö rantautuu Suomeen
Suomeen jäätelö tuli ensimmäisenä venäläisten kautta, ja suomalaisten muistelmiin onkin kirjattu 1900-luvun alussa venäläiskauppiaiden suusta kaikunut “haroshii maroshii” -huuto. Sanana jäätelö on kuitenkin ollut suomen kielessä olemassa jo 1850-luvulta lähtien, jolloin Elias Lönnrot lisäsi sanan sanakirjaansa.
Teollisessa muodossa jäätelön valmistus käynnistyi Suomessa vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1930-luvulla. Aivan alussa kaikki jäätelö myytiin irtotuotteena, pienille lautasille tai vohvelitötteröön annosteltuna. Jäätelöpuikkojen valmistus aloitettiin 1934, ja uusi annostelumuoto lisäsi herkun menekkiä huomattavasti.
Toinen maailmansota hidasta jäätelön yleistymistä, ja sodan aikaan käytettiinkin lähinnä korvikejäätelöä. Tämä korvikejäätelön valmistettiin kuoritusta maidosta, sakariinista ja liivatteesta. Kun sodan jälkeen kerma vapautettiin säätelystä, jäätelön valmistus käynnistyi uudelleen.
Vuosikymmenten saatossa jäätelötuotanto vähitellen laajeni, ja nykyään maassamme toimiikin monia jäätelövalmistajia. Suomalaiset kuluttavat jäätelöä erityisen paljon kesäaikaan, ja keskimääräinen kulutus henkeä kohti vuodessa on ollut jo pitkään yli 10 litraa. Suomalaisten suosikkimakuihin kuuluvat erityisesti vanilja, mansikka ja suklaa, mutta myös erikoisemmille mauille löytyy oma kannattajakuntansa.
